Siinä mä istuin nojatuolissani Pöpö sylissä ja tuijottin niitä kahta. Oikeesti... Mä olin odottanut, että tästä viikosta tulisi hieno ja nyt mä aloin jo toivoa kaikki kaksilahkeiset vittuun mun elämästäni. Jiri istui t-paidassa, multa lainaamassaan, ja boksereissa mun pöytäkoneella ja selaili facebookkiaan. Ja mitä tekikään Ville? Mun vihreä katse liukui toiselle sohvalle, jossa se jätkä istui jäänsiniset silmät kiiluen ja pelasi jotain sen omalla läppärillä. Käänsin katseen telkkariin ja huokaisin syvään. En mä ollut odottanut, että ekasta illasta olisi tullut tälläinen. Mun mielikuvissa mä olin jo rakastellut Villen kaa useammin kuin kerran, mutta jes nyt mä olin sitten kahden tulen välissä. Katsahdin kelloa ja huokasin. Okei, BB alkoi juuri ja se riitti mulle. "Voi helvetti!", mä kivahdin ja nousi pystyyn. Pöpö karkasi mun sylistä ja meni nukkumaan Villen viereen. Molemmat jätkät katsahti muhun. "Ihan oikeesti saatte keksiä jotain ja pian mun pää ei kestä pitkään", totesin rauhallisesti jätkille ja nappasin siitä olohuoneen pöydältä mun sinisen pall mall askin. "Kun mä tuun tupakalta, te olette keksineet jotain pitä me voidaan tehdä yhdessä", sanoin ja menin parvekkeen oven eteen laittamaan kenkiä jalkaani. "Käykö räsypokka?", Ville kysyi ja mä nostin katseeni siihen hämmästyneenä. Jirikin käänsi sinivihreän katseensa kysyvästi toiseen miespuoliseen olentoon. "Katan kroppaa mä voisinkin katsella, mutta en sun", Jiri totesi ja kääntyi taas koneeni puoleen. Mun kasvoille alkoi kohota puna jälleen. Olisi ihme jos mä selviäisin viikon näiden kahden kanssa hengissä. Päätin paeta parvekkeelle lopulta.

Siinä mä seisoi parvekkeella topissani ja vaaleansinisissä pyjamahousuissa ja kuuntelin hiljenevää kaupunkia. Mua harmitti ajatus, etten voisi olla viikonloppuna täällä. Katsahdin ikkunan läpi mun olohuoneeseen huokaisten. Ne jätkät selvästi jutteli keskenään. Ilmeisesti mun uhkaus oli mennyt läpi. Tai sitten niiden testosteroonitasot ei mahtuneet samaan huoneeseen, varsinkaan yhtäaikaa, ne oli aina vihanneet jollain tasollaan toisiaan. Jota en kyllä jaksaisi ihmettelläkään yhtään. Ja nyt niiden pitäisi yrittää oikeesti tulla jotenkuten toimeen. Aloin miettimään Jirin sanoja tarkkaan ja huokaisin syvään. Yrittikö se tehdä Villen mustikseksi... Oli totta, että Jiri oli ollut paljon lähempänä mua kuin Ville. Punastuin pienesti siitäkin ajatuksesta. Kun mietin sitä hetkeä mä muistin sen kuin eilisen. Vedin savuja sisääni ja huokasin pienesti painautuessani ajatuksiin. Se olisi asia mitä mä en koskaan unohtaisi. Silloin mä olin tajunnut, että Ville ei koskaan lopettaisi mun kiusaamista.

Siinä me istuttiin. Mun autossa ja oltiin hiljaa. Molemmat yritti keksiä jotain sanottavaa. Kumarruin eteenpäin ja laitoin soitinta kovemmalle vilkaisten ujosti Villeä. Se oli toinen kerta kun me nähtiin livenä. "Kohta varmaan sun pitää mennä", totesin hiljaa ja nostin katseeni paremmin Villen jäänsinisiin silmiin hymyillen. "Kiitti mulla oli tosi kivaa. Ihan oikeesti", sanoin ja Ville nyökkäsi selvästi sen näköisenä, että se mietti jotain. Näin, että ihmisiä alkoi kasaantua asemalle päin ja yritin nielaista palaa kurkusta. "Hei Tanya on tuolla. Eli se teidän juna tulee kohta", totesin hiljaa ja katselin sitä mustatukkaista tyttöä laiturilla, joka viittoloi mun autoa päin. Tää oli ollut kiva miitti ihan oikeasti, vaikka tää olikin ollut enempi meidän ydinporukalla. Käänsin katseeni uudestaan Villeen ja nojauduin halamaan sitä. Silloin se tapahtu. Mitään varoittamatta se jätkä onnistui tunkee kätensä mun hameen alle ja sai mut vinkasee nautinnosta. "Mä arvasin", se kuiskasi käheästi mun korvaan ja suljin silmäni noloudesta. "Ville älä", mä pyysyi hiljaa ja värisin sitä vasten tuntiessani sormet paremmin, jotka seikkaili mun alkkareita vasten. Onneksi olin tajunnut laittaa sellaiset, muuten sen etusormi olisi tehnyt hole in one:it kerralla. Ville vetääntyi kauemmas musta ja veti viivytellen kätensä pois. "Saatana sä oon märkänä aina Kata", se totesi mulle ja sai mut nauraa. "Toivotaan etten siis huku kotimatkalla peto", naurahtin takaisin vaikka oikeeasti mun oli vaikea pidätellä itseäni olisin halunnut sen siinä. Tasan siinä. Mutta Ville poistui mun autosta ja juoksi Tanya luokse halaten sitä pikkuista. Pala palasi mun kurkkuun ja nielaisin. Ne kaksi, ne päätyisi viel joskus yhteen. 

Avasin silmät kuullessani, että joku kaasutti pihalla. Nojauduin kaidetta vasten ja annoin vihreän katseeni seurata surullisena autoa, joka kaasutti pihasta pois. Mä olin luullut, että tää viikko tekisi musta vapaamman, mutta näytti vahvasti siltä, että mä olisin syvemmällä siellä naamion takana missä mä elin. Se nosti mulle taas palan kurkkuun. Säpsähdin kun joku oli tullut mun taakse ja kietoi kätensä mun ympäri. Nieleskelin hetken ja olin sanomassa jotain. 

"And I'm melting In your eyes Like my first time That I caught fire Just stay with me Lay with me... Now", mun korvaani kuiskattiin ja hymyilin pienesti. Tunnistin biisin heti. The usedin I Caught Fire. "Ville sä oot ihan mah.." sanoin ja käännyi katsomaan mutta mun hymy hyytyi samalla hetkellä kun mä tajusin, että toi tukka ei kuulunut Villelle. Jirin sinivihreet silmät tuijotti mua ja se hymyili pienesti. Mun sydän jätti pari iskua välistä kun sen huulet lähesty mun huulia. Mieli kirkui apua mutta keho ei liikkunut. "Missä .." mä aloitin mutta mutta Jiri hyssytteli mua. Suljin silmäni ja yritin olla itkemättä. Samalla hetkellä, kun mun ripsien välistä purkaantu kyynel se tapahtu. 

"NYT ME RYYPÄTÄÄN KATA!", Ville pinkas parvekkeelle kaksi viiniä pulloa kädessään. Mä en tiennyt olinko pettynyt vai onnellinen sen jätkäs ajoituksesta. Vilkaisin Jirin ohi Villeen ja yritin hymyillä pienesti. Vaikka mun olo tuntuikin vähän huoralta. "Sopii mulle", totesin Jirin ohi ja katsoin sitä ilmeellä jutellaan myöhemmin. Mitään sanomatta Jiri jäi istumaan viel parvekkelle. Olin menossa Villen perässä sisään kun pysähdyin viel ovella. "Tuutsä?", kysyi ja tuijotti siihen jätkään. Jiri näytti niin pieneltä ja avuttomalta. Katse käännettiin muhun. "Sä olet niin kusessa molempiin", Jiri sanoi ja sen silmistä näki, että se aikoi voittaa tän taistelun hinnalla millä hyvänsä. Aivan kun mä olisin ollut joku lelu jolla ne mittaili miehisiä voimiaan keskenään. Kumpiko oli kovempi uros. "Jiri... vedä vittu päähäs ja leiki lentäjää", totesin hiljaa ja tajusin, että se oli äsken käyttänyt hetkellisesti hyväksi sitä, että mun naamio oli tippunut aavistuksen. Se halusi voittaa Villen. Jos noi jätkät ei alkaisi käyttäytyä ne lentäisi molemmat kuin leppäkeihäät ulos.